bahn, eli jonkunlainen metro kulkee kaikkialle
valtava tuomiokirkko näkyy, minne ikinä menetkin
ruoka on niin halpaa, että itkettää
pizzapala maksaa yhden euron
Starbucks löytyy joka kulman takaa
kukaan ei tajua, että ymmärrät kaiken mitä he sanovat
voit sanoa suomeksi mitä vaan, eikä kukaan ymmärrä sinua
aurinko paistaa
joki virtaa ja virtaa ja virtaa
radiossa soi saksalainen poppi, mutta väliin mahtuu Sunrise Avenuen biisi jos toinenkin
öisillä kaduilla vilisee ihmisiä
joka puolella on niin vihreää
on lämmin, vaikka olisi jo pimeää
miljoonia museoita
kamera kaulassa voi leikkiä tyhmää turistia
rahaa palaa enemmän kuin laki sallii
kaksi palloa maailman parasta jäätelöä maksaa kaksi euroa
miten niin pidän ruuasta?
kävellään niin paljon, että jalkoihin sattuu
yli 400 kapeaa porrasta kaupungin ylle
ihmiset saavat hymyilemään
elät, puhut, naurat vieraalla kielellä, onnistuneesti
tähän voisi tottua...♥
Saksa vei taas mukanaan ja päällimmäisenä on tosi positiivinen mieli reissusta Kölniin. Kaupunki oli aivan ihana ja ihmiset mitä parhaimpia! Tonne voisi palata uudelleenkin. Kyseessä oli siis koulun järjestämä kieli- ja vaihtomatka. Se vaan on ylitsepääsemättömän ihana tunne, kun tulee ymmärretyksi ja pystyy jopa olemaan hauska vieraalla kielellä, hahha. Tuntuu, että kahdeksan vuoden uurastus saksantunneilla vihdoin palkitaan, kun kieli alkaa sujua. Pienistä asioista sitä tulee iloiseksi.