19. huhtikuuta 2014

Eine unvergessliche Reise nach Köln

    bahn, eli jonkunlainen metro kulkee kaikkialle
    valtava tuomiokirkko näkyy, minne ikinä menetkin
    ruoka on niin halpaa, että itkettää
    pizzapala maksaa yhden euron
    Starbucks löytyy joka kulman takaa



kukaan ei tajua, että ymmärrät kaiken mitä he sanovat
voit sanoa suomeksi mitä vaan, eikä kukaan ymmärrä sinua
aurinko paistaa
joki virtaa ja virtaa ja virtaa
radiossa soi saksalainen poppi, mutta väliin mahtuu Sunrise Avenuen biisi jos toinenkin
öisillä kaduilla vilisee ihmisiä


 


joka puolella on niin vihreää
on lämmin, vaikka olisi jo pimeää
miljoonia museoita
kamera kaulassa voi leikkiä tyhmää turistia
rahaa palaa enemmän kuin laki sallii
kaksi palloa maailman parasta jäätelöä maksaa kaksi euroa
miten niin pidän ruuasta?



 
kävellään niin paljon, että jalkoihin sattuu
yli 400 kapeaa porrasta kaupungin ylle
ihmiset saavat hymyilemään
elät, puhut, naurat vieraalla kielellä, onnistuneesti
          tähän voisi tottua...♥


Saksa vei taas mukanaan ja päällimmäisenä on tosi positiivinen mieli reissusta Kölniin. Kaupunki oli aivan ihana ja ihmiset mitä parhaimpia! Tonne voisi palata uudelleenkin. Kyseessä oli siis koulun järjestämä kieli- ja vaihtomatka. Se vaan on ylitsepääsemättömän ihana tunne, kun tulee ymmärretyksi ja pystyy jopa olemaan hauska vieraalla kielellä, hahha. Tuntuu, että kahdeksan vuoden uurastus saksantunneilla vihdoin palkitaan, kun kieli alkaa sujua. Pienistä asioista sitä tulee iloiseksi.

100, is it true?

Pääsiäinen, kevätaurinko, loma. Lämpö uskaltautuu Suomeenkin vähitellen ja sen huomaa myös ihmisten mielialoista. Hymyjä näkee enemmän kuin pitkään aikaan ja tuntuu että koko maa herää talviunilta uuteen kesään.

Niin. Sata päivää odotusta jäljellä, ei uskois todeksi millään! Näin mökillä istuessa palaa mieleen se hetki kun tein omaa vapaamuotosta vaihtohakemustani tässä tuvan pöydän ääressä vihdoin varmana siitä, että haluun todella lähteä vaihtoon. Tuntuu, että siitä ois vaan ihan hetki mutta ei, taitaa olla lähemmäs kymmenen kuukautta..? whaaat. Mitä kaikkea onkaan sen jälkeen tapahtunu. Ajatus lähdöstä ei kuitenkaan oo hetkeksikään mielestä lähteny, se jotenkin jää osaksi ihmistä. Enää reilu kolme kuukautta Suomessa!




Tässä jonkun aikaa sitten mulla oli mielenkiintonen viikko. Maanantain vietin Saksalaisella koululla tutustuen meidän kesällä Beeskowiin lähtevään seurueeseen! Osallistuin siis nyt keväällä eräänlaiseen kirjotuskilpailuun ja palkintona oli kielimatka Saksaan. Tullaan siis asumaan isäntäperheissä ja käymään kolmen viikon ajan saksalaista koulua. Odotan innolla, sillä oon korvia myöten rakastunut Saksaan♥ Ensimmäinen tehtävä tapaamisessa meillä oli kertoa itsestämme saksaksi ja siinä vaiheessa meinas tulla pikku paniikki, mutta alkujännityksestä selvittiin ja kaikki meni lopulta hyvin. Porukka vaikutti tosi mukavalta ja reissusta tulee varmasti hieno!

Torstaina oli mun lähettävässä Rotary-klubissa vaihto-oppilas aiheinen kokous, johon klubin lähtevät vaihtarit kutsuttiin esittäytymään. Yleensä jännitän esiintymistä paljon, mutta nyt en. Oli varma olo puhua omasta halusta lähteä vaihtoon ja vaihtovuoden odotuksista. Tämmösiä esiintymistilanteita on tullut jo nyt monia eteen ja huomaan, että se on joka kerta helpompaa nousta ihmisten eteen puhumaan. Vuoden jälkeen oon jo kokenut esiintyjä, haha.

Lauantaina oli sitten ensimmäinen Rotary-koulutus. Tuli tosi paljon hyvää infoa kaikesta vaihtovuotta koskevasta ja oli ihana tavata muita vaihtareita, kun tietää, että jokaisella on sama edessä. Lahden koulutuskin kolkuttelee kohta ovella, sitä odotellessa!