"Finland... in what country it is?"

     
(Liman katukuvaa, taivas on muuten kaupungissa pilvipeitossa lähes 24/7 näin talvisaikaan, aurinko on näyttäytyny kaks-kolmekertaa)

Viime postauksenjälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Kouluun ei päästy viimeviikolla ollenkaan,
oli jotain ongelmia sen kanssa, että meidän nimet saatiin koulun kirjoihin. Vietin siis viikon lähinnä kotona yksikseen, koska kaikki oli töissä tai koulussa. Oliko tylsää? Kyllä. Mutta ei asialle mitään voinut tehndä, kun en pääse yksin liikkumaan. Välillä tuntee olonsa vauvaksi, kun on Suomessa tottunut siihen, että pääsee liikkumaan lähes mihin aikaan mihin vaan ja täällä ei. Ainakaan vielä, katsotaan sitten parin kuukauden päästä. Muuten sillä viikolla pääsin näkemään Liman suurimman(?) kauppakeskuksen Jockey Plazan. Ei Suomen Ideaparkit tai Jumbot oikein vedä vertoja sen koolle, haha. Sieltä löytyy kaikki suomalaisellekin tutut merkit, mitä en ollutkaan vielä missään täällä nähnyt.



Tänään on muuten mun Perussa olon kuukausipäivä. Wow. KUUKAUSI? Ei millään uskois, varsinkin kun sellasta normaalia elämää ei oo päässy kunnolla alottamaan. Tähän asti on menty vielä kaikkeen tottulemalla ja uusia asioita oppien. Menee vielä jonku aikaa, että saa rauhotuttua siihen omaan rutiiniin. Koulu on yks iso osa sitä ja eka viikko onkin nyt takana. Huh, mikä meininki! Oon secundarian viidennellä luokalla, eli tänä vuonna joulukuussa koulusta valmistuvien kanssa. Meitä on samassa koulussa eli Nuestra señora de la Mercedissä viis vaihtaria, mutta jokanen on eri luokassa.  Mun luokka on ollut tosi mukava ja joka päivä koulussa on ollu vaa edellistä parempi. Oon kyllä saanut vastailla välillä ihan järjettömiin kysymyksiin hahha, otsikko yksi esimerkki..

vaihtaritiimi, meillä on enkuntunnit yhessä, koska ollaan kaikki ylimmällä tasolla

koulutyttö :-)

Jokaisessa luokassa on noin 40 oppilasta eli porukkaa on PALJON. Ja meteli sen mukanen. Meininki on samaa mitä Suomessa yläasteella ainoastaan astetta (tai monta astetta) järjettömämpää. Tähän kuuluu kaikki istumajärjestyksestä lappusiin, joita luokassa toisille lähetellään. Kukaan ei pysy paikallaan, kukaan ei oo hiljaa, osa nukkuu pää pulpetissa ja opettaja ei tee mitään, vaan näkee paremmaksi ratkasuksi huutaa kovempaa. On tietty niitäkin opettajia, jotka saa luokan hiljaseksi, mutta ei kovin pitkäksi aikaa. Ainiin, ja koulussa on kolme miestä palkattu kiertämään luokkia ja laittamaan oppilaat järjestykseen. Ja koska koulu on katolinen, joka päivä pidetään kaksi hartautta, aamulla ja keskipäivällä. Ja mikä parasta, kaikilla on koulupuvut. Huomaa kyllä, että viimesen luokka-asteen oppilaat on jo kyllästyneitä niihin ja kaikilla tavoilla yrittää luistaa pukeutumissäännöistä, haha.


Pääsin shoppailemaan ekaa kertaa! Aeropostaleen hupparista maksoin 79 solea, eli about 20e.

kotikatu <3



En tiiä onko Peru pehmittäny mun pään, mutta oon nyt ilmottautunu koululla kuukauden pääst pidettävään Festidansa tapahtumaan, jossa tanssitaan Perulaisia perinne tansseja. Mä päädyin tanssimaan Diabladaa ja voin sanoa, että ei oo helppoa! Olin ihan pihalla alussa niitten askeleitten kanssa ja koko juttu kestää 8 min(!!) ja koko aika hypitään, kyllä se ehkä siitä haha. Ja ainiin, ilmottauduin myös La Marinera tunneille vaihtareiden kanssa. En oo koskaan ollu mikään tanssija ja nyt päädyn harjottelemaan 5 kertaa viikossa. Koriksesta ei lopulta sitten tullut mitään, mutta noi tanssit pitää mut kyllä kiireisenä jonkun aikaa.

kuva kaikista meiän campamentolta ekalta viikonlopulta <3

Huomenna sunnuntaina on Rotaryn järjestämää ohjelmaa taas kaikille vaihtareille ja en malta oottaa, että pääsen näkemään kaikki taas yhessä!

Toivottavasti kaikki on hyvin siellä Suomessa, Perun puolella kaikki mahtavasti.

no hay mejor medicina que tener pensamientos positivos

Tanaan on maanantai, kello on kymmenen ja talla hetkella mun pitais olla koulussa, mutta tulikin mutkia matkaan. Mies, jonka piti nayttaa meille paikat ei ilmestynytkaan paikalle, joten me viis vaihtaria meian koulusta saatiinkin yks vapaapaiva lisaa. This is Peru, I don't complain :D Kirjotan ranskankielisella nappaimistola ja ei vois olla hankalampaa naa kirjaimet on ihan sekasin! Mutta kuulumisia.

Lauantaina sanoin heipat mun toisella host-siskolle Lucialle, kun han lahti vuodeksi Floridan aurinkoon. Onneksi tanne jaa viela Angela ja me tullaan tosi hyvin juttuun yhessa! On niin hauskaa, etta on sisko kun on tottunut aina olemaan ainut lapsi. Parasta on, etta me jaetaan sama tapa nukkua pitkaan, joten saan nukkua aamusin rauhassa, haha. Aiti jos luet tata tiiat kylla mista puhun.

Koulua mulla on maanantaista perjantaihin kaheksasta puol kolmeen. Meian ikaset kay taalla normaalisti jo yliopistoa, mutta me vaihtarit mennaan ekaksi puoleksi vuodesi kouluun ja sitten vasta yliopistoon. Mika siina on siisteinta, meilla on koulupuvut!! Normaalisti vaihtarit saa vaan liikunta-asun, mutta ma sain koko virallisen puvun hameineen ja kravatteineen. Ei se mikaan maailman kaunein oo, mutta kuin siistia! Tuli ihan Harry Potter fiilis siina asussa, hahah. Ja niin, kun tulin tanne Lucia sanoi mulle, etta koulussa on mahollista pelata korista ja sanoin heti, etta joo haluun mukaan jos vain paasen. Myohemmin kuitenkin selvisi, etta meidan ikasille on ainoostaan poikien joukkue.. Nyt oon siis menossa pelaamaan poikien kanssa :D Saas naha mita siitakin tulee. Taalla ei oo paljon mahollisuuksia harrastaa liikuntaa, koska en pysty viela liikkumaan yksin paikasta toiseen oikeestaan ollenkaan. Sen takia liikunta koulussa on lahes ainoa mahdollisuus.

Siita paastaankin liikenteeseen XD apua, jos joskus istut ruuhkassa Suomessa, tai joskus joku auto toottaa jossain pain katua, tai joskus joku ylittaa tien vaarallisesti, tai joskus joku ajaa pain punaista, ajattele mua. Taalla nimittain jokainen noista tilanteista on jokapaivaista elamaa. Autoja on niin PALJON ja joukossa kaiken maailan mopotakseja ja juuri ja juuri kayvia "autoja". Sen lisaksi miljoonia pikkubusseja eli "combeja", jotka kulkee jokapuolelle ja on siis Liman julkinen liikenne taksien ja lahemmas normaalien bussien lisaksi. Ja KUKAAN ei valita sitten mistaan liikennesaannoista, jos sellasia ylipaataan on. Ja jokapuolelta kuuluu jatkuva toottaily. Suomessa tootataan vain ihan aarimmaisissa tilanteissa, taalla kokoajan. Ja siis oikeesti, kokoajan. Vahan jannitysta elamaan! Mutta joo, taman vuoksi en viela yksin missaan voi kulkea. Ehka sitten kun erotan taysin saman nakoisista busseista sen, milla paasee sinne minne haluan.

Mun kuvista sita ei oo nakynyt, ((koska jos pitaisin kameraa mukana oisin hullu, koska se ryostettaisiin, (ja sama patee rahaan ja varsinkin kannykkaan) joten en oo voinu ottaa kuvia kun tietyissa paikoissa) mutta taalla on koyhaa ja sen nakee joka puolella. On paljon alueita, joissa talot nayttaa lahes asumakelvottomilta, mutta siella asuu ihmisia. Kadut on taynna ihmisia myymassa tavaraa tai ruokaa ja kun istuu ruuhkassa autojen valissa kulkee ihmisia myymassa milloin mitakin. Kaiken sen koyhyyden vastapuolella on taas todella rikasta. Ero on tosi suuri. On melkeen huvittavaa kun astuu ulos hienosta kauppakeskuksesta ja kohtaa lahes slummia vastaavan alueen. Ja surullista.

Mutta Lima on sen kaikkien puolien kanssa kaunis. Ja niin elava. Tuun kaipaamaan suomessa tata ihmismaaraa, edes Helsingin keskustassa ruuhka-aikaan ei ole samanlaista kun taalla paivittain. Ja kuka on keksinyt sen ihanuuden nimelta Inca kola!! Limu mita saa vaan Perussa, ahh se on niin hyvaa.. <3

Vaihteeksi ilman kuvia, pitakaa hauskaa koulussa siella Suomessa, makin yritan taalla, haha.

Catch up

Kaks viikkoa on nyt kulunu siitä, että nousin lentokoneeseen kohti suurta ja tuntematonta. Kuulostaa kliseiseltä mutta pätee kyllä tähän tilanteeseen täydellisesti. On tapahtunut niin paljon, että en oo ehtiny rauhottumaan ja kertomaan mitä kaikkea on tapahtunu ja jos ois ollu aikaa niin sillon ei oo ollu nettiä.. Mutta lähdetään nyt ihan alusta.

näkymät meiän mökeistä <3

my sweet danish girl <3

Lauantaina 27.7. ihan liian aikasin olin lentokentällä ja sillä hetkellä kyllä enemmän peloissaan kuin innoissaan. En oo mikään maailman herkin ihminen, mutta itkin kyllä paniikki-itkut kun piti vanhemmat jättää sinne ja lähteä yksin turvatarkastuksiin. Suomessa oon ollu monia kertoja lentokentällä, joten paikka oli sen verran tuttu, ettei ollut mitään ongelmia. Sitten kun pääsin Amsterdamiin niin asiat olikin vähän toisin. :D Se lentokenttä on aivan VALTAVA. Mun lento tuli terminaaliin A ja sain jonkun ajan pyörimisen jälkeen selville, että lento Peruun terminaalista F, eli käytännössä ehkä kilometrin päästä toiselta puolelta kenttää. No siitäkin selvittiin ja pääsin ehjin nahoin turvatarkastuksen läpi lennon odotushuoneeseen ja löysin kaks saksalaista tyttöä rotarytakit päällä!! Sitä helpotuksen määrää. Oli ihana löytää joku, joka oli samassa tilanteessa kun ite, niin ei tuntunu ihan niin yksinäiseltä. Varsinkin siinä vaiheessa kun laskeuduttiin 12 tunnin ja 35 minuutin lennon jälkeen (kyllä 12 tuntia 35 minuuttia...) pilvien päältä auringonlaskun valaisemien vaaleanpunaisten andien keskelle Limaan ja piti selvitä kaikkien maahantulotiskien läpi oli siitä apua, että meitä oli monta.

USA - FINLAND - DENMARK - CZECH REBUBLIC

Noniin. Päästiin Limaan. Mun perhe täällä on aivan mahtava, avulias ja tosi ymmärtäväinen. Helpottaa myös mun tilannetta, että tässä perheessä on ollut vaihtareita mua ennen, niin tilanne ei oo heille uusi. On niin ihanaa, että on kaksi omanikäistä siskoa! Tässä vaiheessa oisin tosi yksin ilman sisaruksia, sillä koulu ei oo meillä vielä alkanut. Se johtuu siitä, että ollaan vietetty aikaa koko vaihtariryhmän kanssa tutustuen Limaan, Peruun ja toisiimme. Vaihto-oppilaita on Limassa tänävuonna yhteensä reilu 60. Se, että koko maassa on näin vähän vaihtareita on meiän kannalta mahtavaa, sillä pystytään tutustumaan toisiimme ja meistä pystyy muodostumaan yks iso porukka. Meitä on miljoona jenkkiä ja ranskalaista, jonkun verran saksalaisia, belgialaisia ja tanskalaisia, kaksi tsekkiä, australialaista, kanadalaista ja taiwanilaista, yksi sveitsiläinen ja MINÄ. Suomen edustus siis kohdallaan, hah.

mä tiiän.. ens kerralla oikeinpäin. :D

Edellisen postauksen kuvat oli vuorilla sijaitsevasta kaupungista, Huancayosta, jossa oltiin perheen ja suvun kanssa muutama päivä. Siellä asuu yhtäpaljon asukkaita kun Helsingissä. Ei uskois. Lähettiin ajamaan heti seuraavana päivänä kun saavuin Peruun, eli olin aivan sekasin kellosta. Aikaero Suomeen on se ihana 8 tuntia ja sen kyllä tuns. Nukuin siis paljon tällä reissulla, mutta oli kyllä hieno paikka, kuten kuvista näkee! Hienoimmat maisemat kyllä löytyi ajon aikana, sillä ajettiin vuoristoteitä vuorten välissä ja niiden rinteillä. Jotain tosi uutta Suomalaiselle. Korkein kohta oli lähes 5000 metrin korkeudessa(!! siis suomessahan on yks nyppylä yli 2000?) ja kaikki ihmetteli, etten saanu mitään oireita ohuen ilman takia, mutta eipä mulle mitään tullut.

Palattiin torstai-illalla ja seuraavana aamulla lähinkin vaihtareiden kanssa meidän Campamentolle ja jännitin toosi paljon, koska muut oli nähnyt toisensa jo kahtena edellisenä päivänä, kun olin ollut poissa. Kaikki ännitys osoittautu kuitenkin turhempaa turhemmaksi ja sain kokea kuinka ihania vaiharit osaa olla. Ja kun on yksi ja ainoa suomalainen niin oon aina special. MUTTA, se tarkottaa myös, että kun tehdään jotain maittain, teen sen yksin. Esim. kun piti esitellä omat talentit meiän talentshowssa, päädyin opettamaan letkajenkkaa koko porukalle! Myös kansallishymnin laulaminen parinsadan ihmisen edessä on toinen erikoisuus, jonka suomalaisena pääsee yksin kokemaan.. Noh, kaikesta on selvitty! Koko meiän viikonloppu oli ihan älyttömän ihana, vaikka istuttiinki suurin osa ajasta kuuntelemassa luentoja. Nukuttiin sellasissa pienissä bungalow-taloissa ja mikä parasta, NIISSÄ OLI LÄMMITYS. Se on jotain mihin on tottumista, että taloissa on sama lämpötila kun ulkona, koska kaikki talot on avoimia, ilman minkäänlaista lämpöeristystä tai välttämättä edes kattoa. Mutta maassa maan tavalla oon oikeestaan jo tottunut tähän. Ja kun nyt on talvi (huom. talvi ja 15 astetta vähintään) niin tästä mennään vaan lämpimämpään.

oi maamme Suuuoomi

hermanaaas <3

Tällä viikolla meillä on ollu espanjantunteja, Lima-tour, rotarykokous (jossa mun piti mennä kaikkien eteen ja esitellä itteni espanjaks), ja illallinen kaikkien tulevien, menneiden ja tänhetkisten vaihtarien ja niiden perheiden kanssa. Jotain tästä maasta kertoo se, että meiät kutsutaan illalliselle kello 18.30:ksi. Ollaan paikalla 21.00 ja on kaaauhee kiire koko ajan. Illallinen alkaa 23.00. Noh, kaikki jotka tuntee mut tietää, että mun on vaikee olla ajoissa ikinä missään joten tää sopii kyllä mulla, hah.

Hauska juttu: Vaihtareiden kanssa meiän kieli on englanti, puhun saksaa kaikkien saksaa äidinkielenä puhuvien kanssa, poika joka oli viimevuonna Suomessa puhuu suomea(!) ja samalla yritetään oppia espanjaa, jota täällä perheessäkin me puhutaan. Kielistä on hyötyä!! Näkemisiin ja kuulemisiin, jos jaksoit lukea tämän niin arvostan suuresti, ens kerralla vähän pienimmissä pätkissä. <3

<3 Los intercambistas 2014-2015 PERÚ <3

Hola, me llamo Jenni, soy de Finlandia



Huancayo, Peru, y nada mas