Voy a reír, voy a bailar, vivir mi vida la la la la

Oon ihan rakastunut näiden musiikkiin, eli reaggaetoniin. Se on espanjankielistä poppia, mitä on radio täynnä ja kaikkialla kuulee, ja todella tarttuvaa, joskus linkkaan teillekin, sillä kaikkien tulis päästä kuuntelemaan tätä ihanuutta.

Vauhtirikas ja tanssintäyteinen viikonloppu voisi sanoa. Lauantaina kuukauden harjoittelu vihdoin palkittiin ja koitti kaikkien odottama Festidansa, jossa siis jokainen luokkataso esitti perulaisen perinnetanssin, ja meidän tapauksessa koska ollaan promocíon, eli viimeinen luokkataso, kaksi tanssia. Mä tanssin diabladaa, (kannattaa kattoo YouTubesta miltä näyttää, on muuten    mielenkiintosta) ja toinen viidennen luokan tanssi oli caporales. Itse esitin diablesaa, eli jonkun näköistä pirua, jos oon ymmärtänyt tanssin idean oikein.

 

Vaihtaritytöt laitettiin tanssimaan, haha. Voin sanoa, että oli meille molemmilla jonkunlainen järkytys, kun nähtiin noi meiän asut, mutta lopulta tohon kokonaisuuteen noi oli kyllä täydelliset. Mutta en voi muuta kun ihastella ja ihmetellä minkälainen määrän vaivaa täällä nähdään kauneuden ja näyttävyyden eteen. Voin vaan kuvitella kuinka paljon kaikki tämmönen maksais Suomessa huhhuh.. Mutta tääkin tapahtuma oli aivan valtavassa mittakaavassa. Sitä varten koulun pihalle rakennettiin valtavat katsomot ja lava, palkattiin opettajat jokaista tanssia varten, vuokrattiin valtavat määrät asuja, käytettiin järjetön määrä tunteja harjoitteluun ja suunnitteluun ja lopulta se on vaan yksi ilta ja yksi tanssi, mihin tähdättiin.

 

Kyllä äiti se olen minä.

Okei en tiiä mikä juttu se on, mutta jos johonkin asuun kuuluu hame, se on joko aivan minimaalinen (kuten meidän olympialaisten uniformuissa, tai näissä puvuissa, missä tanssittiin) tai todella pitkä ja näyttävä (kuten marineeraa tanssittaessa).

Tossa kuvassa mun kaverilla on caporalesin tyttöjen mekko, ja näkee noi koristeet mun asussa hyvin ja en löydä suomen kielestä ilmausta sille, mutta olihan ne kyllä erittäin "over the top"-vaatteet, hahaha. Yksi luokkataso esitti tanssin viidakon alueelta ja heilla oli päällä kaislamekot ja pojat tanssi yläosattomissa, joten täällä todella panostetaan aitoon lopputulokseen, ahha. Meidän tanssissa pojilla oli koko naaman peittävät maskit, jotka aiheutti sen, että kukaan ei nähnyt lähes mitään, eikä saanut happea. Mitä teetkään taiteen vuoksi, right?




Mun luokkalaisia <3 olin hiuuuukan pitkä mun koroissa, haha

Ja kyllä mulla oli noin kymmenen sentin platform-korkkaribootsit kun tanssin.. Oli muuten kivulias pari tuntia, jotka niissä vietin, haha. Meidän tanssiopettaja oli myös hiukan kireänpuoleinen ennen noita tansseja ja kiristi mun maskin niin tiukalle mun kaulaan, etten juuri saanut happea.. Pienen paniikin jälkeen sen sai kuitenkin löystettyä siten, etten sentään pyörtymään ruvennut. Tanssien jälkeen juhlittiin mun hyvän kaverin synttäreitä ja kun pääsin kotiin oli kello neljä, y. Ja seuraavana päivänä herätyskello soi kahdeksalta aamulla... Oli aika tanssia marineraa.

 

Minä ja saksalainen vaihtari valittiiin meidän Marinera-ryhmästä esiintymään, Recoleta nimisen (aivan järjettömän kokoisen) koulun vuosipäiväjuhlaan. Ensin tanssittiin isolla lavalla ja sen jälkeen Perun turismia esittelevien kojujen keskellä. Mulle tehtiin meikit ja kaikki vaatteet ja rekvisiitta oli valmiina vain ja ainoostaan tätä tapahtumaa varten. Meitä kyllä tuijotettiin ihan olan takaa, haha. Kaksi ulkomaalaista tanssimassa Perun perinnetanssia on ilmeisesti outo näky, miten niin? No kaikki meni hyvin ja alan vähitellen löytämäään sen mun sisäisen esiintyjän jostain syvältä mun uumenista, ahha. Eikö se vaihto-oppilasvuosi kuulukkin olla itsensä löytämistä ja rajojensa ylittämistä.Voin kyllä rehellisesti sanoa, että mikään mun elämässä täällä ei ole samoin kuin Suomessa, ei sitten yhtään mikään. Mutta mä nautin siitä kyllä täysin rinnoin. Kaikki on todella hyvin.

 

 



 

Oli kyllä viikonloppu, jonka tuun aina muistamaan.

such fun much love

1.Alejandraa <3 2. & 3. vaihtarikivaa, toi käärme oli muuten VALTAVA

Istun starbuckissa odottelemassa että päästään keräämään rahaa klubin vaihtareiden kanssa lippaiden kera hyväntekeväisyyteen. Päätin vähän jakaa kuvia mun viimeviikoilta täältä Liman puolelta ja voi kun kattoo noita kuvia niin tajuaa kuinka hurjasti kaikkea on tapahtunu. Välillä on vaikea tottua osaansa täällä (odotin bussia kadulla 45min ja sain vähättelemättä 20 viheltelyä tai muuta epämielyttävää huutelua osakseni sinä aikana.. harkitsen hiustenvärjäystä (vitsi vitsinä en mä näitä värjäis)) ja kello oli kymmenen aamulla..) mutta ne hetket jotka on hyviä on sitten tuhat kertaa parempia kun mikään muu. Ja ihan se tavallinen elämä, se on sitä parasta.

 

Kuvissa elämää koulusta ja kaupungilta niin vaihtareiden kun muidenkin kanssa. Oon muuten super ilonen mun koulusta ja mun luokasta, sinne on oikeesti kiva mennä. En koskaa uskonu että voisin sanoa näin mutta koulu on kivaa, haha.

 

On se jännä että koeviikko ja opiskelu tuntuu tällä hetkellä niin kaukaselta ajatukselta, mitäköhän käy kun palaan...

 

1. Starbucks-hetki <3 kuvassa oleva Blackberry on mun Peru-kännykkä, oon iha rakastunu siihen, hahah

2. Liman keskustassa on kiinalainen kortteli ja oltiin siellä yksi sunnuntai perheen kanssa tutustumassa ja syömässä maailman herkullisinta ruokaa, Chifaa, ahh mun lempiruokaa täällä <3 Ruoka on kiinalaista, mutta tehty Perulaisista aineksista enimmäkseen, joten tavallaan sekoitus molempia.

 

 





Vietettiin yks erittäin kaunis ja LÄMMIN (oli vielä virallisesti talvi) lauantai vaihtariporukalla Liman turistialueella, Mirafloresissa.

 

1. Minä ja mun tytöt, USA, Saksa, Usa <3 2. Toi näkymä ja toi hetki oli vaan täydellinen. Tyynimeri on ihana ja toi rannikko vaikka kuinka kaunis, oli ensimmäinen kerta kun kunnolla näin meren, vaikka asun rannikkokaupungissa, hahhah. Okei jos haluun tonne joudun matkustamaan kahella bussilla, ja yhteensä menee vajaa kaks tuntia.. On kyllä sen arvosta! 3. Näkymä toiseen suuntaan ahh. 4. Ihan tohon rannikon reunaan on rakennettu (erittäin kallis) ostoskeskus ja se on kyllä hieno.

 

Rotary päästi meidät vapaapäivälle koulusta ja vierailtiin yhden päivän aikana Perun armeijan keskuksessa osallistumassa lipunnostoon, vanhalla linnoituksella, joka suojeli Limaa aikoinaan merirosvoilta, kansallismuseossa ja eläintarhassa.

 

1. Me linnoituksella, Callaossa <3 2. Vielä yksi kuva Mirafloresista.

 

 

1. Puutarha eläintarhassa, jossa vierailtiin. 2. Museo oli mulle tosi positiivinen yllätys. Nyt tuntuu, että ymmärrän paremmin tätä maata, sillä tutustuttiin Perun historian karuun puoleen, nimittäin terrorismin aikaan. Jopa 90-luvulle asti täällä vallitsi välillä todella räjähdysherkkä sotatilanne. Terrorismi, eli järjestäytyneitten rikollisryhmien aiheuttama sekasorto oli valtavaa ja kuten hyvin mun host-isä sanoi, jos mä oisin tullut tänne blondejen hiuksieni kera 30-vuotta sitten, mut oltais todennäköisesti ammuttu siihen paikkaan..



1.Poseeraamassa linnoituksen uumenissa. 2. Lisää eläintarhaa.

 



1. Tyhjä koulunpiha ilta-auringossa, taustalla secundarian koulurakennus. Viime viikonloppuna loppui meidän tanssiharjoittelut koululla, sitä ennen noin kuukauden ajan jäätiin joka maanantai, keskiviikko ja perjantai viiteen asti koululle tanssahtelemaan.  

 

1. Lisää kuvia linnoitukselta <3 2. TEHTIIN PULLAA <3 hahah, perulaiset uunit on kyllä tosi outoja, mutta jotenkin ne kuitenki onnistu ja kaikki tykkäs. Kuvassa belgialainen Mathilde, hänen host-äiti ja mun host-sisko Angela.

 

 

1. Rotary kutsui kaikki seuraamaan taiwanlaisen teatteri/tanssi/musiikki-ryhmän esitystä, joka kertoi heidän kulttuurista ja wow on se kyllä erilainen. 2. CHIFAA <3 3. Joo, mun koulukaverin lasit, haha

 

 

1. Koulussaaa 2. Miraflores, ah oon rakastunu. Karu totuus on, että toi ei oo Lima, ei se mikä se oikeesti on, vaan se rikas ja täydellinen makakohde-osa Limaa.

 

1. Minä kotikadulla, en ikinä totu siihen, että nään vuoret kun astun ulos ovesta. 2. Angelaa <3

 



Tytöt museossa; Saksa, Tanska, Suomi, Saksa, USA <3

 

<3