23. maaliskuuta 2015

Es por eso que debo decir que tú solo en mis fotos estas

96 days left.

Sitä sanotaan, ettei tuu kirjotettua blogia, kun on paljon tekemistä ja päivät täynnä ohjelmaa ja se on osittain hyvinkin totta, toinen osa on että laiskuus on iskenyt ja rento latinokulttuuri on ottanut vallan.. Mutta kaikki on enemmänkin kuin hyvin inkojen maassa. Vietin kuukauteni (joka muuttui lopulta kolmeksi viikoksi yllättäen..) Trujillossa ja viimeinen päivä voitti kyllä melkein jokasen päivän Perussa, mentiin surffaamaan! Ja illalla juhlittiin sitten mun ja Janin despedidaa, eli jäähyväisiä Trujillosta. Voin sanoa, että surffaaminen on ihan järjettömän raskasta, mutta just nii upeeta ja hauskaa ku näyttää, pakko päästä uudelleen kokeilemaan!




























Palattiin Trujillosta 5.3. päiväbussilla, eli nähtiin tällä kertaa jopa maisemia. Perun rannikko on täyttä aavikkoa, jonka jälkeen alkaa suoraan andit ja noi maisemat on upeita ja niin erilaisia, rakastan tätä maata just sen vuoks, että sitä ei koskaan kyllästy kattelemaan.
Saavuttiin Limaan ja asuin muutaman yön kaverillani, joka on lähössä vaihtoon kesällä, koska oma perhe oli matkustamassa ja vietin ihanan viikonlopun. Sen huomaa, että päivät kuluu koko ajan nopeammin, kun vaihtovuosi etenee, sillä nyt osaan jo liikkua Limassa oikeestaan minne vaan, ja osaan espanjaa, joten sen kanssa ei tuu ongelmia, jotenkin elämä sujuu upeesti.
Seuraavalla viikolla meillä oli espanjantasokoe yliopistossa, USILIssa (Universidas San Ignacio de Loyola) ja pääsin ylimmälle tasolle(!!) Jee eli osaan oikeesti tätä kieltä, se on niin siistiä. Aina yllätyn kun tajuun, että oikeesti puhun espanjaa, enkä 8 kk sitten osannu periaatteessa mitään.




Tähän kuuluu hauska tarina. Trujillossa on semmonen paikka, missä myydään ainoastaan noita rinkuloita tossa etualalla, jotka on niinku munkkeja, mutta niitten nimi on Picaron. Kun joku saapuu paikalle, kaikki naiset, jotka on niitä myymässä alkaa huutaa PICARONES AQUI AQUI PICARONES ja heiluttamaan käsiään, kuten kuvassa.

























Tää koe nyt siis tarkoitti sitä, että yliopisto alkaa, ja 13(vai 11?) maaliskuuta alotettiin virallisesti yliopisto, valittiin kurssit ja nyt on toinen viikko käynnissä. Mulla on neljä kurssia, Politica Internacional Peruana (Perun kansainvälinen politiikka), Historia de las Relaciones Internacionales (kansäinvälisten suhteiden historia), Historia de las Civilicaciones (sivilisaatioiden historia, ehkä enemmän kansojen historia, tai joku vastaava, sana sivilisaatio kuulostaa liian hienolta suomeks) ja Espanol avanzado (eli espanjan kielioppia ja sellasta). HUOM, kaikki tämä espanjaksi, uskokaa tai älkää. Ja tosiaan mun lukkari on erittäin ihana, maanantaina kaksi tuntia ja perjantaina ei koulua, joten kyllä kelpaa. <3 Ja noi kurssit on jopa ihan super mielenkiintosia, joten tulee mahtavat viimeset kuukaudet!

Kaikenlisäksi yliopistolla on oma korisjoukkue, huomenna meen kokeilemaan miltä se näyttää, haha. Ne tais luulla kun ilmottauduin, että oon joku tähti, mutta katotaan nyt..

Elämä rullaa, perhe on ihana, Peru on ihana, vaikka se ei ehkä oo niin taivaallinen kun mun kuvissa ja tarnoissa näyttää, maa on kuitenkin kolmannen maailman maa, ja sen näkee. Oon onnellinen täällä, ja kauhulla ootan sitä päivää, kun mun pitää jättää tää taakseni. Tavallaan sitä on valmis palaamaan Suomeen, mutta elämä täällä on niin hyvää ja ennen kaikkea rentoa, ettei sitä stressiä nyt niin paljon kaipaa.