Eine unvergessliche Reise nach Köln

bahn, eli jonkunlainen metro kulkee kaikkialle
valtava tuomiokirkko näkyy, minne ikinä menetkin
ruoka on niin halpaa, että itkettää
pizzapala maksaa yhden euron
Starbucks löytyy joka kulman takaa

kukaan ei tajua, että ymmärrät kaiken mitä he sanovat

voit sanoa suomeksi mitä vaan, eikä kukaan ymmärrä sinua

aurinko paistaa

joki virtaa ja virtaa ja virtaa

radiossa soi saksalainen poppi, mutta väliin mahtuu Sunrise Avenuen biisi jos toinenkin

öisillä kaduilla vilisee ihmisiä

 

joka puolella on niin vihreää

on lämmin, vaikka olisi jo pimeää

miljoonia museoita

kamera kaulassa voi leikkiä tyhmää turistia

rahaa palaa enemmän kuin laki sallii

kaksi palloa maailman parasta jäätelöä maksaa kaksi euroa

miten niin pidän ruuasta?

 

kävellään niin paljon, että jalkoihin sattuu

yli 400 kapeaa porrasta kaupungin ylle

ihmiset saavat hymyilemään

elät, puhut, naurat vieraalla kielellä, onnistuneesti

          tähän voisi tottua...♥

Saksa vei taas mukanaan ja päällimmäisenä on tosi positiivinen mieli reissusta Kölniin. Kaupunki oli aivan ihana ja ihmiset mitä parhaimpia! Tonne voisi palata uudelleenkin. Kyseessä oli siis koulun järjestämä kieli- ja vaihtomatka. Se vaan on ylitsepääsemättömän ihana tunne, kun tulee ymmärretyksi ja pystyy jopa olemaan hauska vieraalla kielellä, hahha. Tuntuu, että kahdeksan vuoden uurastus saksantunneilla vihdoin palkitaan, kun kieli alkaa sujua. Pienistä asioista sitä tulee iloiseksi.