Kiivetään kukkulalle, sieltä näkee ohi kaupungin. Niin sä muistat mistä tullu oot ja minne palaat takaisin.

Rakastan tota säettä, se jotenki saa mut tosi isänmaalliselle tuulelle. Paluu Suomeen on lähiaikoina ollut mielessä enemmän kuin paljon, sillä juuri eilen ensimmäinen vaihto-oppilas pakkasi laukkunsa ja lähti paluumatkalle meidän vaihtariporukasta. On vaikea ajatella omaa viimestä kuukauttaan täällä kun kattoo vierestä omien kavereiden häviävän yksi toisensa jälkeen takaisin todellisuuteen, arkeen ja siihen "oikeaan" elämään. Niin oudolta ja kliseiseltä kun se tuntuukin, vaihtovuosi ei ole vain vuosi elämästä, se on elämä vuodessa. En voi muuta kuin allekirjoittaa. Kun lähenee loppu, yhtäkkiä iskee tajuntaan, että se minkä vuosi sitten jätti tulee taas olemaan se nykyhetki, ettei se loppunukkaan siihen, että se jatkuukin ja aivan tosi pian. Ettei tää tämmönen espanjankielinen lomaelämä olekaan ikuinen ja "todellinen". Todellinen heittomerkeissä, sillä ensivuonna kun talvella seison bussipysäkillä jäätyen kuoliaaksi kaikki mitä on Perussa tapahtunut tuntuu kaukaiselta unelta. Ei ollenkaan aidolta. Sana "aito" on kyllä se mitä vaihtarin elämä parhaimmillaan on. Aitoa, sillä ainoa joka sille antaa suunnan olet sinä itse. Olet aidosti itsesi ja kaikki mitä tapahtuu elät aidommin kuin koskaan ennen. Nautit aidosti enemmän kuin koskaan, pienet asiat ovat merkittävämpiä kuin ikinä ennen.

Noh, näin minusta tuntuu istuessani kello 12 keskiviikkona sängylläni miettien sitä että täsmälleen yhden kuukauden kuluttua olen matkalla kotiin. Sitä ei tajua, ei sitten koskaan.

Color run!!

Päiväreissut rannalle vaihtariporukalla <3 Nyt on jo harmaata kylmää, joten tän kuvan kerta jäi viimeiseksi.

Mutta, mitä kaikkea tulen kaipaamaan Perusta?

Ruokaa. Vaikka vannon, että suomalainen ruoka on myös yksi niistä asioista mitä kaipaan eniten Suomestakin. Ceviche, Pollo a la brasa, Arroz con pollo, Inca kola, Lomo saltado, etc. and the list goes oooon.

Limurekkaaa, nää on spesiaaleja, koska ne on sivusta avonaisia ja ihmisiä matkustaa limujen päällä istuskellen aina joskus.

Niin se jalkatila näissä busseissa on mielenkiintoinen.

STARBUCKS. Täällä joka kulman takaa löytyy uus starbucks ja lupaan jo etukäteen, että tuun moittimaan Suomen puutteellisuutta tässä asiassa monia mooonia kertoja.

Tervehdykset. Oon oppinu rakastamaan sitä, että kaikki aina antaa pusun poskelle niin tavatessaan, että hyvästellessään, esimerkiksi jos tapaat kaverisi ja sen 10 kaveria kadulla annat poskisuukon kaikille kymmenelle. Suomalaisilla ois jotain opittavaa..

Mentiin sivistämään itsejämme, museokierros.

Julkinen liikenne. Vaikka se täällä aivan järjettömän sekalaista onkin, on siinä myös yllättävän paljon järkeä. Bussi kulkee mistä vaan, mihin vaan ja jatkuvasti. Koskaan ei tarvitse odottaa kauan seuraavaa. Ja jos tuntee kadut ja tietää miten kulkea Limassa, bussien kyljissä lukevien kohteiden (ja miehen joka vejoittaa matkalippuja) avulla pääsee jo mihin vaan. Ja se, että bussimatka on yleensä 25centtiä euroissa ja taksilla pääsee parilla eurolla mihin vaan tulee kyllä kaipaamaan pakko myöntää.

Pikku miinus on myös jalkatilat, joita suurin osa busseista tarjoaa(eli ei tarjoa). Pitkänä mulla on myös aina ongelmia seistä niissä pienimmissä.

Pikkukaupat/marketit/liikkeet. Aina löytyy pieni kauppa kadulta mistä saa ostettua sen tarpeellisen vaivattomasti ja halvasti. Pikkukaupat on aina halvempia kuin supermarketit, joita ei edes ole kuin muutamassa kaupungissa koko Perussa. Tori-tyyppisiä marketteja tuoreruualle löytyy myös ja hedelmät on aina super tuoreita (iso plussa elää trooppisella vyöhykkeellä) ja halpoja. Vaatteissa sama juttu. Ketjuliikkeet ei ole se ainoa paikka ostaa vaatteita vaan erilaiset pikkuliikkeet tarjoaa monipuolisemman ja halvemman mahdollisuuden ostaa huomattavasti uniikimpia ja laadukkaampia vaatteita. Ja kun sanon halpaa tarkoitan halpaa.

Takasin kouluaikoihin, tanssittiin jotain, en muista enää mitä.

Lima, ihana ilta ja ihanat ihmiset

Ilmasto. Oi kyllä. Vietin sellasen kuuden kuukauden kesän tänävuonna, jota tulen enemmän kuin kaipaamaan. Toisaalta tuo Liman talvikaan ei 12 asteen alle laske milloinkaan, eikä sadettakaan juurikaan ole, että mites nuo Suomen lumisateet? Valoa tuun ikävöimään talvella myös ihan hurjasti, vaikka valoisat suomalaistet kesäyöt on kyllä iso plussa.

Vuoret. Tää on nyt ehkä vähän outo kohta, mutta Suomalaisena vuoret jaksaa ällistyttää mua aina uudestaan ja uudestaan. Ei sitä Helsingissä olla vuorten ympäröimänä, täällä missä oletkin, näkee vuoriston taka-alalla.

Trujillossa, rotaryillallisella vaihtamassa viirejä.

Syömässä Cevicheä, tätä jos jotain tuun kaipaamaan <3

Oltiin menossa kattomaan futista ja lopulta ei koskaan päästy sisään, koska katsojat kiellettiin siitä pelistä kokonaan. Tämän takia siellä pyöri tv-kameroita kyselemässä "Miltä nyt tuntuu?" kysymyksiä ja tietysti pysähtyivät mun kohdalle, koska olen valkoinen huutomerkki... Ilme kertoo mun innostuneisuuden tason, haha.

Ihmiset. Vaikka perulaisessa kulttuurissa on paljon asioita, joita en suomalaisena ymmärrä sitten mitenkään, yleinen energisyys, iloisuus, puheliaisuus, läheisyys, on piirteitä, jotka perulaiset hallitsee ja vahvasti. Monesti on multakin kysytty oonko ok, jos en ole jatkuvasti höpöttämässä.

Elämä. Vaihtareista on muodostunut mulle toinen perhe ja mun perulaiset ystävät on sellasia, etten tuu koskaan niitä unohtamaan. Ystävät on suuri osa vaihtovuotta ja voin sanoa, että oon onnekas, että oon saanu niin hyviä ystäviä tän vuoden aikana. Vaihtarielämä huolettomuudessaan on jotain mitä en tuu ikinä saamaan takasin. Tämä vuosi on aikaa irrottautua vastuista, mitkä arjessa normaalisti kaikilla on. Oon nauttinu mun ajasta Perussa täysin siemauksin ja viimeinen kuukausi tulee sulkemaan kaiken täydellisesti. Kiitos.

Tää kuva kuvaa tilannetta täydellisesti. Mun nimi on van ihan mahoton onnistua kirjottamaan ilman selityksiä, suomalaiset rules!!