scared, but happy, but sad, but excited, I DONT KNOW

52 vaihto-oppilasta, ensin Iquitos, amazonin viidakossa sijaitseva Helsingin kokoinen kaupunki, johon pääsee käsiksi vain lentokoneella, tai vesiteitse, sitten keskellä viidakkoa sijaitseva lodge vain ja ainoastaan meidän ryhmälle neljäksi päiväksi, upeita reissuja veneellä tai kävellen keskelle viidakkoa, vierailu kylään Amazonilla, hirmuisesti hyttysiä. Sellanen oli meidän kolmas rotaryn kanssa tehty matka, joka oli todella erilainen kokemus kaikkiin edellisiin verrattuna.

 

Annan kuvien puhua, sillä on vaikea sanoin kuvailla missä me oltiin ja mitä me tehtiin. On vaikea suhtautua tilanteeseen, jossa tapaa ihmisiä niin erilaisista olosuhteista. Siinä näkee elämän ihan eri näkökulmasta. Esimerkiksi viidakkokylissä kaikki menevät nukkumaan seitsemän aikaan, koska pimeällä ei ole enään mitään tehtävää ilman sähköä. Näkökulma jokaiseen päivään on erilainen. Sen mitä tässä maassa asuessani oon oppinut, on että se mitä meillä on Suomessa on ylpeyden aihe, ei valittamisen, mitä monesti me suomalaiset päädytään tekemään.

 

Muuten. 50 päivää. Apua.

 



Palmeras II zona, niminen yhteisö/kylä sijaitsee noin 80 kilometriä joenvartta Iquitosista. Me vaihtareina yhdessä järjestettiin projekti, jonka tuloksen alopulta tuotiin 140 lapselle koulutarvikkeet vuodeksi ja ruokaa. Tämä tyttö näytti mulle kylää ja vei mut veneajelulle isoäitinsä talolle, josta mentiin uimaan amazonin jokeen yhdessä. Kokemus, jota en tule unohtamaan, vaikka ilmeisesti tekevät tätä turisteille tuolla enemmänkin

Taloja kylässä, jossa vierailtiin. Näillä on lähes jokavuotinen ongelma, että joen vesi nousee niin paljon, että talot tulvii. Suuri osa kylästä, mm. klinikka, kirjasto, ja monet kodit on veden vallassa, ja talosta taloon täytyy liikkua veneillä. Esim. käärmeet ja muut eläimet pääsee näin todella helposti käsiksi taloihin.

Paikallisia poikia veneillä, joita siellä käytetään. Olin kyydissä ja vannoin, että se uppoaa, ovat niin lähellä vedenpintaa.

Kuvassa näkyy upea taivas ja pilvet, jotka sataa vettä. Sadetta kyllä piisaa sademetsässä.

Yo <3 Perú

Liikenne Iquitosissa on lähes pelkästään mototakseja, eli jonkun tapasia riksoja tai moottoripyöriä. Autoja on hyvin vähän. Bussit, joita käytetään on pienen rekan perään kytkettyjä puukehikoita. Bussit on avoikkunaisia ja lähes kokonaan puusta.

Vierailtiin amazonin eläinten turvakeskuksessa, jossa suojeluun otettuja jokimanaatteja päästiin silittelemään ja syöttämään, yksi maailman söpöimmistä ja kilteimmistä eläimistä!

Meidän lodge-hotellista viidakossa tehtiin pieni vaellus keskelle viidakkoa. En oo ikinä elämässäni hikoillut noin paljon (paitsi ehkä koristreeneissä kuumassa hallissa kolmenkymmenen asteen lämpötilassa).

Eläintarha Iquitosissa, jossa nähtiin varmaan jokainen mahdollinen viidakon eläin



IHANIN IKINÄ!! oon ihan rakastunu laiskiaisiin, kun otat sellasen syliin ne tarrautuu suhun kiinni eikä halua päästää irti :´) maailman sulosimpia.

Vierailtiin natiivi-heimon luona, (natiiviheimo, mutta ne työskentelee jo ihan oikeissa töissä iquitosissa, tai muualla meidän tunteman sivistyksen parissa) jotka esitti meille paikallisia tapoja, kulttuuria ja tansseja.

Tälläsiä koruja myytiin viidakossa paljon, kaikki on tehty siemenistä, ja esim anakondan nahkasta(?) tiedä sitten oliko aitoja vai ei, haha.

Mun tsekkiläinen host-sisko!! Asutaan nyt samassa perheessä meidän vuosien loppuun asti :)

Siellä heimon luona kokeiltiin myös niiden perinteistä metsästystekniikkaa, eli pienten puunuolien ampumista puhallusaseesta.

SÖIN MADON!! siis Suri-nimisen madon, jonka ne grillaa. Mielenkiintosta, mutta en kyllä kokeile uudestaan, kerta riittää...

Hmmm... tuo tapa kuljettaa lapsia ei ehkä onnistuisi Suomessa.

Kuljettiin lodgesta Iquitosiin ja toisin päin veneillä ja aina kun mentiin meidän toureille myös. Välillä siinä kastu.

Hotellin kuistilla oli riippumattoja, jotka oli kovassa käytössä

Kertoo jotain tilanteesta, että tuosta missä on tervetuloa-kyltti on normaalisti vesiraja. Kaikki talot ovat normaalisti kuivalla maalla.

Kylän vanhimmat, jotka eivät puhu hyvää espanjaa, vaan omaa vanhaa kieltään, joka on kuolemassa, koska pienet lapset eivät enää opettele sitä.

Meidän kävelyreitti viidakossa. Kuljettiin jonossa ja ylitettiin ties minkänäkösiä puroja ja ojia.

Meille järjestettiin tervetuliais-esityt kylässä, jossa vierailtiin ja jossa jaettiin koulutarvikkeita lapsille.