At least suuuper soon. Huomenna mulla on jäljellä 12 päivää. 12. Siis ei enää kuukausia, ei viikkoja, vaan päiviä. 12. Miten joku ajanjakso voi tuntua niin pitkältä mutta niin lyhyeltä samaa aikaa. Vuosi (tai no okei 11 kuukautta) on kulunut nopeammin kuin oisin koskaan voinut uskoa. Ja kuinka paljon on tapahunut yhden vuoden aikana?? En voi edes selittää, kuvailla, kertoa sitä kaikkea mitä oon kokenut ja mitä oon elänyt. Joitain asioita en edes itse ymmärrä. Palataampa ajassa taaksepäin.
ymmärrä, että oon lähössä. Kun kuuntelee musiikkia ja on yksin omien ajatusten kanssa, haikea fiilis iskee. Kun pitää hauskaa ystävien kanssa, ei ehdi olla muuta kuin iloinen. Pitää muistaa, että vuoden päästä tuun näkemään kaikki täällä Suomessa uudelleen. Sitten kun lähden Perusta, ei ole varmaa, näkeekö niitä ihmisiä koskaan enää. Nyt pitää vaan nauttia
Kaikki on totta. Minä, joka ei tiennyt mitään siitä, mikä mua odotti oli harvinaisen oikeassa joka sanan kohdalla. Hyvästit Suomessa oli todella hankalia ja oli aina vaikea tajuta, että sitä oikeasti ollaan lähdössä vuodeksi jonnekin ihan muualle. Nyt tilanne on vaan miljoonakertainen. Kahden viikon päästä nään kaikki ihanat ihmiset Suomessa, mutta milloin pääsen näkemään mun kaikki siskot, joita mulla on ollu monia tän vuoden aikana, koska pääsen näkemään mun parhaat koulukaverit, jotka jakso kuunnella mun kamalaa espanjaa ja piti mut aina hyvällä tuulella niin koulussa, kun sen ulkopuolellakin, ja entä kaikki vaihtarit, jotka on porukka, jota en voi ikinä unohtamaan. Milloin nään kaikki nämä ihmiset, milloin?? En ehkä koskaan enää, ehkä 10 vuoden päästä. On vaikea edes ymmärtää sitä. Oon varma että lentokoneessa tuun itkemään lohduttomasti.
Toinen osa mun tekstissä on myös totta. Tää vuosi on ollut mun elämän hienoin, upein, mahtavin, mutta samalla vuoden aikana on tapahtunut mun elämän raskaimpia ja vaikeimpia asioita. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja nyt voin vain sanoa, että oon onnellisin ihminen maailmassa, että lähin tähän vaihtojuttuun ylipäätään. Oon vain niiiiiiin onnellinen.
Ehka sitten kun erotan taysin saman nakoisista busseista sen, milla paasee sinne minne haluan. - Jenni 11.8.2015 kaksi viikkoa Perussa
Hahhah, voi pikku-jenniä. Nyt kuljen busseilla minne vaan ihan mistä vaan, erotan ne ja tunnen Liman osia ja katuja niin paljon, että osaan kulkea ilman liikaa suunnitteluakaan. Alussa tuntu ihan mahdottomalta ja nyt hallitsen sen jo täysin. Wow. Oon kasvanu siinäkin suhteessa älyttömästi, etten enää pelkää liikennettä niin paljon, ja oon huomattavasti varmempi itsestäni kulkiessani yksin.
Mutta Lima on sen kaikkien puolien kanssa kaunis. Ja niin elava. Tuun kaipaamaan suomessa tata ihmismaaraa, edes Helsingin keskustassa ruuhka-aikaan ei ole samanlaista kun taalla paivittain. Ja kuka on keksinyt sen ihanuuden nimelta Inca kola!! Limu mita saa vaan Perussa, ahh se on niin hyvaa.. <3 - Jenni 11.8.2015 kaksi viikkoa Perussa
Lima on kaunis ja upea, vaikka siinä paljon rumaakin löytyy. Mutta kokonaisuudessaan Lima on jotenkin niin kiinnostava ja ällistyttävä kaikkine osineen, jotka luo ihmeellisen kokonaisuuden. Oon ihan rakastunut tähän kaupunkiin. Sen järjettömyyteen ja kaaokseen, sen ruuhkiin, sen keskustan arkkitehtuuriin, sen merenrantaan, sen pikkukauppoihin ja ravintoloihin, ihmisiin. Peruun. Tuun ihmettelemään Helsingin tyhjyyttä Liman jatkuvan ihmispaljouden jälkeen. Ja inkakola <3
Peru ja Etelä-Amerikka on osa mua tästä vuodesta lähtien. Siitä en tuu ikinä pääsemään yli enkä ympäri. Mun sydän on jaettu nyt ympäri maailmaa jokaisen ystävän mukana ja tulee olemaan vaikeeta tottua siihen, että kaikki mitä mulla on Perussa ollut on tän vuoden aikana, jää muistoihin.
Minkä klubin kautta oot vaihdossa? :)
VastaaPoistaFinlandia Hall Helsingistä oli mun klubi
Poista!