Viimeselle matkalle lähdettiin kuukausi viidakon jälkeen. Nyt suuntana oli etelän rannikko ja viimesenä pysäkkinä Tacna, jossa meidän districtin konferenssi järjestettiin. Matka oli jotenkin täydellinen tapa lopettaa meidän reissut ympäri Perua, sillä meidän pieni porukka oli tosi yhtenäinen ja viimenen ilta vietettiin kaikki yhdessä hotellihuoneessa kirjottamassa toistemme lippuihin meidän terveisiä. Nyt mulla on perun lippu täynnä ja se on ehkä paras matkamuisto mitä kotiin voi tuoda <3
Matkan aikana elin monta once in a life time - hetkeä ja sellasia wow mä oikeesti oon täällä - hetkeä ja jotenki se kokoaa mun koko vaihtovuoden yhteen ihan täydellisesti, koska koko vuosi on ollut once in a lifetime wow kokemus. Tuunkohan ees koskaan ymmärtämään kuinka ainutkertanen ja uskomaton kokemus tää onkaan ollut. #kiitollinensiunattuonnellinen (meidän matka muodostui myös varsinaiseks auringonlaskumatkaksi, koska joka iltana oltiin kattomassa toistaan upeimpia auringonlaskuja. Ehkä sekin jotenkin kuvaa että kaikki loppuu aikanaan..)
ICA
Ensimmäinen meidän kohteista oli Ica. Se on tunnettu Perun kuivimpana alueena, sillä alue on täyttä aavikkoa, jolla ei sada koskaan. Ei ikinä. Ja aurinko paistaa aina, niin myös meille. Alue on tunnettu viinitarhoistaan ja Huacachinan hiekkadyyneistä, jotka oli jotain ihan käsittämätöntä. Rakastuin ensi silmäyksellä. Me mentiin koko porukan kanssa hiekkäbugeilla (sellasilla kehikkoautoilla) hyppimään hiekkadyyneille ja laskemaan niitä laudoilla mahalaskua! Oli iha käsittämätön tunne kun laskettiin jättirinne täyteen pimeyteen. Et nähnyt minne olit menossa, mutta siitäkin selvittiin, haha. Toisena iltana minä ja viisi muuta kiivettiin jättidyynin päälle katsomaan auringonlaskua. Siellä istuessa tunsin itteni niin onnelliseksi. Jotenkin kummasti se oli ehkä mun pienen elämän paras hetki.
PARACAS
Paracas kuuluu Ican alueeseen. Siellä on suuri luonnonpuisto, joka on erikoinen sen johdosta, että se on täysi aavikko, merenrannalla. Jotenkin käsittämätöntä mutta totta. Ja toi paikka oli upea, niin kuin kuvista näkee. Meitä ei päästetty veneajelulle tsunami-uhkan takia... Juu sellanenkin on ollut, koska maanjäristyksiä on ollu tavallista enemmän ja ennakoidaan, että pian tulee suuri sellanen ja sitä seurais tsunami.. No empä tiedä, jännääää.
NASCA
Lennettiin Nascan linjat!!! Kokemuksena älyttömän hieno, mutta lopputuloksena järkyttävä pahoinvointi... ei enää uudestaan tollaseen pikkukoneeseen, jooko?
Tutkittiin myös Nasca-kulttuuria ja nähtiin aivan häikäsevä auringonlasku. Niitä jos jotain tuun kaipaamaan, tälläsiä auringonlaskuja en oo koskaan aikasemmin nähnyt missään.
ARICA
Chile Nr. 2. Jeiii päästiin taas Chilen puolelle. Kuten todettiin yhen vaihtarin kanssa, sieltä mistä alko, sinne loppuukin. Ekalla matkalla käytiin Chilessä ja nyt se toistettiin. Aina yhtä upeet maisemat ja ihana kaupunki. Peru on vaan jotenkin niin erilainen, en tiiä miten selittää sitä. JA CHILE ON KALLIS!! Pesoissa kaikki on enemmän ja me ollaan jo niin totuttuja soleihin ja siihen hintaluokkaan, että sattui. On muuten kauhea vaiva noi tullijutut, nauttikaa Shengen-alueesta rakkaat Suomalaiset, nauttikaa.
TACNA
Ja sitten koko reissun viralliseen määränpäähän, eli Rotary-konferenssiin. Meidän osana oli esiintyä Talent-show:ssa (ja me voitettiin jeeeee) meidän marinera-tanssilla, jota oltiin hiottu viimeset viikot, ja seuraavan päivän koko ryhmän esitys, eli vaihto-oppilaiden esitelmä. Meidän esitelmä oli eräänlainen kokoelma kohtauksia meidän peruelämästä, ja lopulta se toimi hyvin, ja saatiin yleisöäkin nauramaan, vaikka ne vakavaa rotary-porukkaa olikin. Voin sanoa, että oon niin hirmuisen ylpeä ittestäni ton tanssimisen suhteen. Mä oon aina ollut urheilullinen ja mikä tahansa pallopeli on aina onnistunut, mutta tanssiminen? No nyt oon opetellut tykkäämään siitäkin ja esiintyminenkään ei ole enää jotain niin kamalaa, haha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti