"The first step towards getting somewhere is to decide that you are not going to stay where you are"

4 päivää lähtöön. 4 PÄIVÄÄ!? Mihin kaikki päivät on kadonnut. Muistan hyvin, kun viime kesänä näihin aikoihin kirjottelin hakemusta Rotareille, ja nyt viikon päästä pääsen toteuttamaan unelmaa ja lähden maailman toiselle puolelle. Sen huomaa vähitellen, kuinka aika kuluu päivä päivältä ja vuosi vuodelta nopeammin. Aina jää ihmettelemään kuinka päivät vaan tuntuu valuvan käsistä. Tässä vaiheessa en usko vieläkään, että oon todella lähdössä vuodeksi pois. En usko, että tajuan sitä ennen kuin istun lentokoneessa, jos sillonkaan.

Viimeset pariviikkoa oon tehnyt viimeisiä hankintoja, hoitanut viimeiset rokotukset kuntoon ja valmistanut pinssejä(pienellä avustuksella, kiitos <3). Noita pinssejä tehään siis vaihettavaksi toisten vaihtareiden kanssa siellä kohdemaassa, ja kerätään oma Rotarytakki täyteen niitä, ja tehään siitä näin tosi painava, haha. Edustustakki on tullut ja siitä ei voi sanoa muuta kun wau, ja nimikyltissä kun näkee oman nimensä niin viralliseltahan se tuntuu. Pakkauksenkin oon alottanut, tai lähinnä vaatteiden lajittelun niihin, jotka tulee mukaan ja niihin, jotka jätän odottamaan paluuta, sekä niihin, jotka lentää pois. Vaatekaappi on kaivannut suursiivousta jo pitkään, joten tuleepa sekin tässä välissä tehtyä!

Kaiken sen ajan, mikä on lähtövalmistelujen lomaan jäänyt, oon pyrkiny käyttämään kavereiden kanssa. On vaikeaa sanoa heippoja, kun tietää, ettei tule vuoteen näkemään. Toisaalta en vieläkään ymmärrä, että oon lähössä. Kun kuuntelee musiikkia ja on yksin omien ajatusten kanssa, haikea fiilis iskee. Kun pitää hauskaa ystävien kanssa, ei ehdi olla muuta kuin iloinen. Pitää muistaa, että vuoden päästä tuun näkemään kaikki täällä Suomessa uudelleen. Sitten kun lähden Perusta, ei ole varmaa, näkeekö niitä ihmisiä koskaan enää. Nyt pitää vaan nauttia pienestä jännityksestä, joka mahanpohjassa kihelmöi ja valmistautua varmasti elämän opettavaisimpaan, kummallisimpaan, parhaimpaan, siisteimpään, erikoisimpaan, raskaimpaan, vaikeimpaan, upeimpaan vuoteen, jossain ihan muualla, kun Suomen maaperällä.

Kuvissa ylpeät suomitytöt lähdössä maailmalle ja reissu aina yhtä kauniiseen Tallinnaan ♥