Catch up

Kaks viikkoa on nyt kulunu siitä, että nousin lentokoneeseen kohti suurta ja tuntematonta. Kuulostaa kliseiseltä mutta pätee kyllä tähän tilanteeseen täydellisesti. On tapahtunut niin paljon, että en oo ehtiny rauhottumaan ja kertomaan mitä kaikkea on tapahtunu ja jos ois ollu aikaa niin sillon ei oo ollu nettiä.. Mutta lähdetään nyt ihan alusta.

näkymät meiän mökeistä <3

my sweet danish girl <3

Lauantaina 27.7. ihan liian aikasin olin lentokentällä ja sillä hetkellä kyllä enemmän peloissaan kuin innoissaan. En oo mikään maailman herkin ihminen, mutta itkin kyllä paniikki-itkut kun piti vanhemmat jättää sinne ja lähteä yksin turvatarkastuksiin. Suomessa oon ollu monia kertoja lentokentällä, joten paikka oli sen verran tuttu, ettei ollut mitään ongelmia. Sitten kun pääsin Amsterdamiin niin asiat olikin vähän toisin. :D Se lentokenttä on aivan VALTAVA. Mun lento tuli terminaaliin A ja sain jonkun ajan pyörimisen jälkeen selville, että lento Peruun terminaalista F, eli käytännössä ehkä kilometrin päästä toiselta puolelta kenttää. No siitäkin selvittiin ja pääsin ehjin nahoin turvatarkastuksen läpi lennon odotushuoneeseen ja löysin kaks saksalaista tyttöä rotarytakit päällä!! Sitä helpotuksen määrää. Oli ihana löytää joku, joka oli samassa tilanteessa kun ite, niin ei tuntunu ihan niin yksinäiseltä. Varsinkin siinä vaiheessa kun laskeuduttiin 12 tunnin ja 35 minuutin lennon jälkeen (kyllä 12 tuntia 35 minuuttia...) pilvien päältä auringonlaskun valaisemien vaaleanpunaisten andien keskelle Limaan ja piti selvitä kaikkien maahantulotiskien läpi oli siitä apua, että meitä oli monta.

USA - FINLAND - DENMARK - CZECH REBUBLIC

Noniin. Päästiin Limaan. Mun perhe täällä on aivan mahtava, avulias ja tosi ymmärtäväinen. Helpottaa myös mun tilannetta, että tässä perheessä on ollut vaihtareita mua ennen, niin tilanne ei oo heille uusi. On niin ihanaa, että on kaksi omanikäistä siskoa! Tässä vaiheessa oisin tosi yksin ilman sisaruksia, sillä koulu ei oo meillä vielä alkanut. Se johtuu siitä, että ollaan vietetty aikaa koko vaihtariryhmän kanssa tutustuen Limaan, Peruun ja toisiimme. Vaihto-oppilaita on Limassa tänävuonna yhteensä reilu 60. Se, että koko maassa on näin vähän vaihtareita on meiän kannalta mahtavaa, sillä pystytään tutustumaan toisiimme ja meistä pystyy muodostumaan yks iso porukka. Meitä on miljoona jenkkiä ja ranskalaista, jonkun verran saksalaisia, belgialaisia ja tanskalaisia, kaksi tsekkiä, australialaista, kanadalaista ja taiwanilaista, yksi sveitsiläinen ja MINÄ. Suomen edustus siis kohdallaan, hah.

mä tiiän.. ens kerralla oikeinpäin. :D

Edellisen postauksen kuvat oli vuorilla sijaitsevasta kaupungista, Huancayosta, jossa oltiin perheen ja suvun kanssa muutama päivä. Siellä asuu yhtäpaljon asukkaita kun Helsingissä. Ei uskois. Lähettiin ajamaan heti seuraavana päivänä kun saavuin Peruun, eli olin aivan sekasin kellosta. Aikaero Suomeen on se ihana 8 tuntia ja sen kyllä tuns. Nukuin siis paljon tällä reissulla, mutta oli kyllä hieno paikka, kuten kuvista näkee! Hienoimmat maisemat kyllä löytyi ajon aikana, sillä ajettiin vuoristoteitä vuorten välissä ja niiden rinteillä. Jotain tosi uutta Suomalaiselle. Korkein kohta oli lähes 5000 metrin korkeudessa(!! siis suomessahan on yks nyppylä yli 2000?) ja kaikki ihmetteli, etten saanu mitään oireita ohuen ilman takia, mutta eipä mulle mitään tullut.

Palattiin torstai-illalla ja seuraavana aamulla lähinkin vaihtareiden kanssa meidän Campamentolle ja jännitin toosi paljon, koska muut oli nähnyt toisensa jo kahtena edellisenä päivänä, kun olin ollut poissa. Kaikki ännitys osoittautu kuitenkin turhempaa turhemmaksi ja sain kokea kuinka ihania vaiharit osaa olla. Ja kun on yksi ja ainoa suomalainen niin oon aina special. MUTTA, se tarkottaa myös, että kun tehdään jotain maittain, teen sen yksin. Esim. kun piti esitellä omat talentit meiän talentshowssa, päädyin opettamaan letkajenkkaa koko porukalle! Myös kansallishymnin laulaminen parinsadan ihmisen edessä on toinen erikoisuus, jonka suomalaisena pääsee yksin kokemaan.. Noh, kaikesta on selvitty! Koko meiän viikonloppu oli ihan älyttömän ihana, vaikka istuttiinki suurin osa ajasta kuuntelemassa luentoja. Nukuttiin sellasissa pienissä bungalow-taloissa ja mikä parasta, NIISSÄ OLI LÄMMITYS. Se on jotain mihin on tottumista, että taloissa on sama lämpötila kun ulkona, koska kaikki talot on avoimia, ilman minkäänlaista lämpöeristystä tai välttämättä edes kattoa. Mutta maassa maan tavalla oon oikeestaan jo tottunut tähän. Ja kun nyt on talvi (huom. talvi ja 15 astetta vähintään) niin tästä mennään vaan lämpimämpään.

oi maamme Suuuoomi

hermanaaas <3

Tällä viikolla meillä on ollu espanjantunteja, Lima-tour, rotarykokous (jossa mun piti mennä kaikkien eteen ja esitellä itteni espanjaks), ja illallinen kaikkien tulevien, menneiden ja tänhetkisten vaihtarien ja niiden perheiden kanssa. Jotain tästä maasta kertoo se, että meiät kutsutaan illalliselle kello 18.30:ksi. Ollaan paikalla 21.00 ja on kaaauhee kiire koko ajan. Illallinen alkaa 23.00. Noh, kaikki jotka tuntee mut tietää, että mun on vaikee olla ajoissa ikinä missään joten tää sopii kyllä mulla, hah.

Hauska juttu: Vaihtareiden kanssa meiän kieli on englanti, puhun saksaa kaikkien saksaa äidinkielenä puhuvien kanssa, poika joka oli viimevuonna Suomessa puhuu suomea(!) ja samalla yritetään oppia espanjaa, jota täällä perheessäkin me puhutaan. Kielistä on hyötyä!! Näkemisiin ja kuulemisiin, jos jaksoit lukea tämän niin arvostan suuresti, ens kerralla vähän pienimmissä pätkissä. <3

<3 Los intercambistas 2014-2015 PERÚ <3