"Finland... in what country it is?"

     
(Liman katukuvaa, taivas on muuten kaupungissa pilvipeitossa lähes 24/7 näin talvisaikaan, aurinko on näyttäytyny kaks-kolmekertaa)

Viime postauksenjälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Kouluun ei päästy viimeviikolla ollenkaan,
oli jotain ongelmia sen kanssa, että meidän nimet saatiin koulun kirjoihin. Vietin siis viikon lähinnä kotona yksikseen, koska kaikki oli töissä tai koulussa. Oliko tylsää? Kyllä. Mutta ei asialle mitään voinut tehndä, kun en pääse yksin liikkumaan. Välillä tuntee olonsa vauvaksi, kun on Suomessa tottunut siihen, että pääsee liikkumaan lähes mihin aikaan mihin vaan ja täällä ei. Ainakaan vielä, katsotaan sitten parin kuukauden päästä. Muuten sillä viikolla pääsin näkemään Liman suurimman(?) kauppakeskuksen Jockey Plazan. Ei Suomen Ideaparkit tai Jumbot oikein vedä vertoja sen koolle, haha. Sieltä löytyy kaikki suomalaisellekin tutut merkit, mitä en ollutkaan vielä missään täällä nähnyt.



Tänään on muuten mun Perussa olon kuukausipäivä. Wow. KUUKAUSI? Ei millään uskois, varsinkin kun sellasta normaalia elämää ei oo päässy kunnolla alottamaan. Tähän asti on menty vielä kaikkeen tottulemalla ja uusia asioita oppien. Menee vielä jonku aikaa, että saa rauhotuttua siihen omaan rutiiniin. Koulu on yks iso osa sitä ja eka viikko onkin nyt takana. Huh, mikä meininki! Oon secundarian viidennellä luokalla, eli tänä vuonna joulukuussa koulusta valmistuvien kanssa. Meitä on samassa koulussa eli Nuestra señora de la Mercedissä viis vaihtaria, mutta jokanen on eri luokassa.  Mun luokka on ollut tosi mukava ja joka päivä koulussa on ollu vaa edellistä parempi. Oon kyllä saanut vastailla välillä ihan järjettömiin kysymyksiin hahha, otsikko yksi esimerkki..

vaihtaritiimi, meillä on enkuntunnit yhessä, koska ollaan kaikki ylimmällä tasolla

koulutyttö :-)

Jokaisessa luokassa on noin 40 oppilasta eli porukkaa on PALJON. Ja meteli sen mukanen. Meininki on samaa mitä Suomessa yläasteella ainoastaan astetta (tai monta astetta) järjettömämpää. Tähän kuuluu kaikki istumajärjestyksestä lappusiin, joita luokassa toisille lähetellään. Kukaan ei pysy paikallaan, kukaan ei oo hiljaa, osa nukkuu pää pulpetissa ja opettaja ei tee mitään, vaan näkee paremmaksi ratkasuksi huutaa kovempaa. On tietty niitäkin opettajia, jotka saa luokan hiljaseksi, mutta ei kovin pitkäksi aikaa. Ainiin, ja koulussa on kolme miestä palkattu kiertämään luokkia ja laittamaan oppilaat järjestykseen. Ja koska koulu on katolinen, joka päivä pidetään kaksi hartautta, aamulla ja keskipäivällä. Ja mikä parasta, kaikilla on koulupuvut. Huomaa kyllä, että viimesen luokka-asteen oppilaat on jo kyllästyneitä niihin ja kaikilla tavoilla yrittää luistaa pukeutumissäännöistä, haha.


Pääsin shoppailemaan ekaa kertaa! Aeropostaleen hupparista maksoin 79 solea, eli about 20e.

kotikatu <3



En tiiä onko Peru pehmittäny mun pään, mutta oon nyt ilmottautunu koululla kuukauden pääst pidettävään Festidansa tapahtumaan, jossa tanssitaan Perulaisia perinne tansseja. Mä päädyin tanssimaan Diabladaa ja voin sanoa, että ei oo helppoa! Olin ihan pihalla alussa niitten askeleitten kanssa ja koko juttu kestää 8 min(!!) ja koko aika hypitään, kyllä se ehkä siitä haha. Ja ainiin, ilmottauduin myös La Marinera tunneille vaihtareiden kanssa. En oo koskaan ollu mikään tanssija ja nyt päädyn harjottelemaan 5 kertaa viikossa. Koriksesta ei lopulta sitten tullut mitään, mutta noi tanssit pitää mut kyllä kiireisenä jonkun aikaa.

kuva kaikista meiän campamentolta ekalta viikonlopulta <3

Huomenna sunnuntaina on Rotaryn järjestämää ohjelmaa taas kaikille vaihtareille ja en malta oottaa, että pääsen näkemään kaikki taas yhessä!

Toivottavasti kaikki on hyvin siellä Suomessa, Perun puolella kaikki mahtavasti.