My Adventure: Olimpiadas Mercedarias XIV

Some of the most beautiful days of my life. Ja voin sanoa sen suoraan sydämestä, koska ensimmäisenä olympilaisten avajaispäivä ja sen jälkeen päivät joina pelattiin oli kyllä jotain ihan uskomatonta. Kyseessä on siis koulun jokavuotinen tapahtuma, jossa luokat kisaa toisiaan vastaan kaikessa mahdollisessa, kuten futiksessa, koriksessa, lentopallossa, shakissa, pöytätenniksessä, ja vaikka missä muussa. Näihin kisoihin panostetaan paljon. Näiltä löytyy kaikki olympiasoihdusta lähtien. Jokaisella luokalla ihan pikkusista lähtien on omat uniformut, vanhemmat järjestää luokille välipaloja ja rekvisiittaa, kaikkien perheet on paikan päällä seuraamassa ja kaikki on tosissaan kisaamassa, koko koulu elää karnevaalitunnelmassa. Kokemuksena oli tosi tosi tosi upeaa olla osa tota kaikkea, ei Suomessa ikinä pääse kokemaan mitään vastaavaa.

Avajaisseremoniassa edustin meidän maata, eli Saksaa (siksi tuo hassu mekko) luokan pojan kanssa. Jokaisella maalla oli oma edustuspari perinteisiin vaatteisiin puettuina ja meidät vaihtaritytöt tietysti laitettiin tähän hommaan. Se fiilis kun meidän promocíon käveli viimeisenä yleisön eteen oli ihan uskomaton, enkä voinut olla hymyilemättä. Kuuluu yksiin niihin "wau mä oon Perussa"-momentteihin ehdottomasti, haha.

Ensimmäinen kisapäivä oli ihan super hauska. Pelasin tyttöjen futista ensimmäisenä, vaikka futis nyt ei ehkä se mun vahvin laji olekaan. Se muistitti mua kuitenkin paljon siitä, kuinka paljon kaipaan korista, ihan vaan liikunnan ja JOUKKUEEN takia. Se että pelataan yhessä, se fiilis, huhhuh ikävä on. Myöhemmin lähdettiin kattomaan pikajuoksuja ja kappas mulle kerrottiin että Jenni sä juokset myös. Ei ollut mun ajatuksissa, mutta lopulta mut, Mathilde Belgiasta ja Flore Ranskasta laitettiin juoksemaan vastakkain 200 metriä. No satuin tulemaan maaliin ensimmäisenä, jonka jälkeen mut käskettiin myös 4x100 viestiin.. (Voitte kuvitella seuraavana päivänä jalat oli hiukan kipeänä, haha pitäiskö liikkua enemmän?) Tykkäsin kyllä paljon, oli hauskaa!

Mulla oli myös suomenlippu mukana ja kun juoksin mun luokka heilutti sitä katsomossa ja huusi kaikkia niitä sanoja, mitä oon suomeksi opettanu hahhaha, jääköön kertomatta tarkemmin, mutta tunsin kyllä oloni tooodella onnelliseksi ja hyväksytyksi, ja nyt joka ikinen meidän koulussa tietää mun nimen.... (paita jossa lukee nimi selässä ei auta asiaa), noh ehkä se on ihan hauska juttu :D

Seuraavana päivänä pelasin taas futista ja lopulta myös korista poikien kanssa, kun pelaajia ei riittänyt tarpeeksi. Ne katseet oli kyllä näkemisen arvoisia, tyttö pelaamassa ei täällä ole mikään normaali asia, haha. (tein yhen korinkin, jeee) Kokonaisuutena tämmönen tapahtuma on ihan uskomattoman hauska ja yhteishenkeä kehittävä koulussa ja yksi kehitysidea Suomen suuntaan.