Voy a reír, voy a bailar, vivir mi vida la la la la

Oon ihan rakastunut näiden musiikkiin, eli reaggaetoniin. Se on espanjankielistä poppia, mitä on radio täynnä ja kaikkialla kuulee, ja todella tarttuvaa, joskus linkkaan teillekin, sillä kaikkien tulis päästä kuuntelemaan tätä ihanuutta.

Vauhtirikas ja tanssintäyteinen viikonloppu voisi sanoa. Lauantaina kuukauden harjoittelu vihdoin palkittiin ja koitti kaikkien odottama Festidansa, jossa siis jokainen luokkataso esitti perulaisen perinnetanssin, ja meidän tapauksessa koska ollaan promocíon, eli viimeinen luokkataso, kaksi tanssia. Mä tanssin diabladaa, (kannattaa kattoo YouTubesta miltä näyttää, on muuten    mielenkiintosta) ja toinen viidennen luokan tanssi oli caporales. Itse esitin diablesaa, eli jonkun näköistä pirua, jos oon ymmärtänyt tanssin idean oikein.

 

Vaihtaritytöt laitettiin tanssimaan, haha. Voin sanoa, että oli meille molemmilla jonkunlainen järkytys, kun nähtiin noi meiän asut, mutta lopulta tohon kokonaisuuteen noi oli kyllä täydelliset. Mutta en voi muuta kun ihastella ja ihmetellä minkälainen määrän vaivaa täällä nähdään kauneuden ja näyttävyyden eteen. Voin vaan kuvitella kuinka paljon kaikki tämmönen maksais Suomessa huhhuh.. Mutta tääkin tapahtuma oli aivan valtavassa mittakaavassa. Sitä varten koulun pihalle rakennettiin valtavat katsomot ja lava, palkattiin opettajat jokaista tanssia varten, vuokrattiin valtavat määrät asuja, käytettiin järjetön määrä tunteja harjoitteluun ja suunnitteluun ja lopulta se on vaan yksi ilta ja yksi tanssi, mihin tähdättiin.

 

Kyllä äiti se olen minä.

Okei en tiiä mikä juttu se on, mutta jos johonkin asuun kuuluu hame, se on joko aivan minimaalinen (kuten meidän olympialaisten uniformuissa, tai näissä puvuissa, missä tanssittiin) tai todella pitkä ja näyttävä (kuten marineeraa tanssittaessa).

Tossa kuvassa mun kaverilla on caporalesin tyttöjen mekko, ja näkee noi koristeet mun asussa hyvin ja en löydä suomen kielestä ilmausta sille, mutta olihan ne kyllä erittäin "over the top"-vaatteet, hahaha. Yksi luokkataso esitti tanssin viidakon alueelta ja heilla oli päällä kaislamekot ja pojat tanssi yläosattomissa, joten täällä todella panostetaan aitoon lopputulokseen, ahha. Meidän tanssissa pojilla oli koko naaman peittävät maskit, jotka aiheutti sen, että kukaan ei nähnyt lähes mitään, eikä saanut happea. Mitä teetkään taiteen vuoksi, right?




Mun luokkalaisia <3 olin hiuuuukan pitkä mun koroissa, haha

Ja kyllä mulla oli noin kymmenen sentin platform-korkkaribootsit kun tanssin.. Oli muuten kivulias pari tuntia, jotka niissä vietin, haha. Meidän tanssiopettaja oli myös hiukan kireänpuoleinen ennen noita tansseja ja kiristi mun maskin niin tiukalle mun kaulaan, etten juuri saanut happea.. Pienen paniikin jälkeen sen sai kuitenkin löystettyä siten, etten sentään pyörtymään ruvennut. Tanssien jälkeen juhlittiin mun hyvän kaverin synttäreitä ja kun pääsin kotiin oli kello neljä, y. Ja seuraavana päivänä herätyskello soi kahdeksalta aamulla... Oli aika tanssia marineraa.

 

Minä ja saksalainen vaihtari valittiiin meidän Marinera-ryhmästä esiintymään, Recoleta nimisen (aivan järjettömän kokoisen) koulun vuosipäiväjuhlaan. Ensin tanssittiin isolla lavalla ja sen jälkeen Perun turismia esittelevien kojujen keskellä. Mulle tehtiin meikit ja kaikki vaatteet ja rekvisiitta oli valmiina vain ja ainoostaan tätä tapahtumaa varten. Meitä kyllä tuijotettiin ihan olan takaa, haha. Kaksi ulkomaalaista tanssimassa Perun perinnetanssia on ilmeisesti outo näky, miten niin? No kaikki meni hyvin ja alan vähitellen löytämäään sen mun sisäisen esiintyjän jostain syvältä mun uumenista, ahha. Eikö se vaihto-oppilasvuosi kuulukkin olla itsensä löytämistä ja rajojensa ylittämistä.Voin kyllä rehellisesti sanoa, että mikään mun elämässä täällä ei ole samoin kuin Suomessa, ei sitten yhtään mikään. Mutta mä nautin siitä kyllä täysin rinnoin. Kaikki on todella hyvin.

 

 



 

Oli kyllä viikonloppu, jonka tuun aina muistamaan.