"How do you know what a dream is, if you have never accomplished one?"

Aika kuluu kuin siivillä. Viis päivää ja oon ollut neljä kuukautta Perussa. On hetkiä, jolloin ikävä iskee, ihan vaan joku hetkellinen ajatus jostain ihmisestä tai asiasta Suomessa voi tuoda haikeen olon. Tai esimerkiksi juhlapäivä, kuten isänpäivä, minkä on yleensä aina tottunut viettää perheen kanssa on sellanen hetki, jolloin alkaa ajatella kotia ja Suomea. Yleinen fiilis on kuitenkin lähes koko ajan positiivinen. Tähän auttaa se, että oon koko ajan itsenäisempi kielen ja liikkumisen suhteen (tässä mystisessä liikennesäännöttömässä maailmassa) ja olo on vapaampi kuin pitkään aikaan. Kaikki on vaan jotenkin tosi hyvin niin perheen, kuin vaihtari- ja koulukavereiden kanssa. Musta tuntuu, että mun postaukset ei jotenkin anna oikeeta kuvaa mun elämästä, mutta se johtuu siitä, että kuvia tulee yleensä otettua vaan vähän erikoisimmista tapahtumista, eikä siitä tavallisesta tylsästä (en kyllä sanois tylsäks, en oo vielä neljässä kuukaudessa todellakaan kyllästyny, vaikka päivät suhteellisen samalla kaavalla kulkee) arkielämästä.

Normaalit päivät sisältää koulua ja sen jälkeen päiväunet tai marinera-tunnin ja sitten kotona oleilua tai tärkeiden asioiden hoitamista. Joka keskiviikko mennään rotarykokoukseen ja siinähän se arkiviikko onkin tiivistettynä. Perjantait ja lauantait vietetään kavereiden kanssa niin paljon kuin mahdollista ja sunnuntai on yleisesti perhepäivä. Arki on tasaista, ollaan sitä Suomessa tai maailman toisella puolella, mutta pienet asiat tekee siitä mielenkiintoista ja ne jokapäiväisetkin asiat on siistejä, kun hetkeksi pysähtyy ja miettii mitä sitä onkaan tekemässä. Sitä istuu bussissa (joka siis useimmiten on sellanen pikku pakettiauto..) ja miettii kuinka onnekas onkaan. Pohdin usein mun päätöstä lähteä vaihtoon ja voin sanoa, että en oo mistään mun tekemästä asiasta tai päätöksestä niin ylpeä, kuin tästä. Siitä että työnsin mun pääni ulos siltä aina yhtä ihanalta mukavuusalueelta ja lähin kohti jotain suurta ja erittäin tuntematonta. Jos luet tätä ja sulla on mahdollisuus tulla vaihtariksi KÄYTÄ SE! Ja jos oot ens vuonna lähtevä jihuuuu oot paras! Ja sulla on jotain aivan uskomatonta odottamassa tulevaisuudessasi.

Marraskuun aikana oon ollut edustamassa bleiseri päällä niin kuvernöörin tervetulotilaisuudessa, kuin hyväntekeväisyysgaalassakin. Koin ensimmäiset vaihtarihyvästit, kun ensimmäinen meistä palasi vuotensa jälkeen kotiin (Tää muuten sai ajattelemaan, että apua meidänkin vuos loppuu joskus..). Tunsin ensimmäisen maanjäristyksen!! Oltiin yhdessä muutaman vaihtarin kanssa kadulla kun tää tapahtu ja meni hetki ennen kun ymmärrettiin, miksi maa ylipäätään täris.. ensikertalaiset liikkeellä. Sain muuten osakseni naurut koulussa, kun mun kaverit tajus, etten oo koskaan aikasemmin kokenu maanjäristystä :D niitä kun ei Suomessa taho olla. Halloweenia juhlistettiin täällä isosti ja niin myös me ja oli kyllä ihana ilta! Koulussa meillä oli valokuvaus ja tytöt on samanlaisia mihin päin maailmaa meetkään, haha, ja mäkin pääsin kuvaan! Oon opettanu suomea kohtuullisin tuloksin, ja tajunnu kuinka järjettömän erilainen se on kaikista maailman kielistä. Miksi se on niin erilainen, en oo saanu vielä vastausta. Kaiken kaikkiaan on ollu tapahtumarikasta elämää nyt lähiaikoina.

Seuraavien kolmen kuukauden ohjelmakin on jo aika suunniteltu. Joulukuussa matkustetaan mun klubin interactin, eli nuorista koostuvan ryhmän ja vaihtareiden kanssa Icaan, köyhälle alueelle antamaan lapsille, joille ei ole mitään joulu. Seuraavana viikonloppuna 20.12. on koulun baile de promocion, eli Prom johon koulu loppuu ja oon ettimässä mekkoa tällä hetkellä, toivottavasti löydän, hah. Sitten alkaakin jo loma lähden joulunviettoon Huancayoon perheen kanssa (mielenkiintonen joulu ilman lunta hellelämpötiloissa) ja sitten onkin jo uusivuosi (2015? wooow) Uudenvuoden jälkeen pian vaihdetaan perheitä ensimmäistä kertaa. Meillä ei vielä ole mitään tietoa mihin tullaan muuttamaan, mutta oon kuullu monia huonoja kokemuksia muilta vaihtareilta täällä, joten jännittää. Mun perhe on nimittäin täydellinen tällä hetkellä. Tammikuussa on Rotaryn leiri, johon osallistuu yli 200 nuorta, vanhaa vaihtaria tai tän hetkisiä vaihtareita ja kuulostaa tosi mielenkiintoselta! Ja sitten onkin meidän matka Pohjois-Peruun ja Ecuadoriin (!) ja tyttydydyttyttyttyyyy Jenni täyttää matkalla 18 vuotta! Kuulostaa kauheen vanhalta huhhuh. Matkan jälkeen helmikuussa muuttaa lähes jokainen Liman vaihtari provinssiin kuukaudeksi, ja mä sain kuulla, että lähen Trujilloon. Oon super innoissani, sillä kyseessä on pohjosessa rannalla sijaitseva kaupunki, joka on kesällä yks Perun kuumimmista ja pääsen tanssimaan marineraa koko kuukaudeksi. Kun palataan meidän kuukauden matkalta onkin aika alottaa yliopisto ja wau se vasta onki siistiä. Aikatauluteltulta kuulostaa, mutta oon älyttömän innoissani kaikesta mikä eessä odottaa ja oon varma, että seuraavat kolme kuukautta menee pelottavan nopeesti ohi.

Tällä hetkellä sairastelen pikku flunssaa, mutta ei se menoa hidasta ja kesä on kohta täällä, joten mikään ei voi painaa mieltä alas just nyt. Nauttikaa lumesta! Sitä tuun näkemään sitten vuoden päästä, haha. Terkkuja Suomeen <3

PS. kattokaa video Rotary Youth Exchange: How would you know...? Sen on tehny perulainen rotexi ja se saa mut joka kerta lähes kyyneliin. Joka sana on totta ja musta tuntuu, että se selittää meidän vaihtareiden fiiliksiä aika hyvin.